Historia ja rodun alkuperä

Todennäköisesti totuutta lähimpänä oleva teoria on, että amerikanbulldoggi polveutuu bulldogeista ja bullterriereistä.
Monet bull-tyyppiset rodut, jotka me tänään tunnemme, ovat "alkuperäisen" englantilaisen bulldogin jälkeläisiä.

Uudisasukkaat Brittein saarilta, Espanjasta ja Pohjois-Euroopasta toivat arvostetut bulldogginsa ja bullterrierinsä mukanaan matkallaan uuteen maailmaan, Amerikkaan, 1700- ja 1800-luvuilla. Uudessa kotimaassa koirat osoittivat arvonsa omistajilleen monin eri tavoin.

Koirat tarjosivat tervetullutta suojaa joskus vihamielisellä maalla ja olivat myös korvaamattomia karjankasvattajalle, jonka nautakarja ja siat vaelsivat aitaamattomilla laajoilla alueilla. Karjalaumat olivat farmareillekin vaikeasti kiinniotettavia, mikä siten edesauttoi niin sanotun "catch dogin" syntyä. Valikoiva jalostus auttoi luomaan koiran, joka oli vahva, sitkeä, rohkea ja tarvittaessa kykenevä jopa taltuttamaan pillastuneen härän tai taistelemaan jonkin villieläimen kanssa. Näin bulldogista tuli karjankasvattajan sekä viljelijän paras ystävä.

Bulldoggi kykeni vangitsemaan lehmän tai sian sekä pitämään tämän aloillaan, kunnes omistaja saapui paikalle joko sitoakseen tai teurastaakseen kyseisen eläimen. Kaikki edellä mainitut ominaisuudet tekivät bulldogista erittäin varteenotettavan työkalun myös villin riistan metsästyksessä. Tässä tehtävässä amerikanbulldoggi kunnostautuu vielä tänä päivänäkin joissain paikoin Yhdysvaltoja. Amerikanbulldoggi toimi myös uskollisena vahtina ja seuralaisena, jollaisena se myös nykyään parhaiten tunnetaan.

Sukupuita tai muita asiakirjoja ei juurikaan ylläpidetty niihin aikoihin, sillä bulldoggi ei ollut näyttelykoira eikä tarkkaan dokumentointiin nähty aihetta.

Alkuaikoina luonnonvalinta hallitsi bulldogin kehitystä Amerikassa; käyttökoirien raa’assa maailmassa kehnosti työskentelevät koirat joko kuolivat tehtävässä tai omistajat lopettivat ne. Jalostuspäätökset tehtiin puhtaasti koiran käyttöominaisuuksien perusteella: jos joku halusi tehdä hyvällä nartullaan pentueen ja tunsi hyväksi havaitun uroksen omistajan, silloin mahdollisesti tehtiin pennutussopimus, jolla luotiin seuraava menestyksekäs työkoirasukupolvi. Jotkut pennut saatettiin myydä lisätienestien toivossa, jotka olivat tarpeen kovina aikoina.

Ensimmäisten bulldoggien Amerikkaan saapumisen jälkeen tehtiin seuraavina vuosikymmeninä useita erilaisia jalostuskokeiluja, toiset enemmän ja toiset vähemmän onnistuneita. Esimerkiksi ajokoiran verta lisättiin parantamaan rodun metsästys- ja jäljestyskykyä, terrieriä risteyttämällä puolestaan saatiin sitkeyttä ja nopeutta kestävyyttä vaativiin tehtäviin. 

Ainakin yksi tunnettu kasvattaja (J.D.Johnson) on lisännyt jälkeenpäin aivan lähihistoriassa ylimääräisen annoksen englanninbulldoggia omiin koiriinsa tarkoituksena lisätä oman linjansa "bullymaisuutta". Amerikanbulldoggiin on varmasti myös jossain vaiheessa lisätty muutama
”tuntematon ainesosa.” Sama resepti todennäköisesti pätee kaikkiin linjoihin / tyyppeihin, ainoastaan ainesosien osuudet vaihtelevat.

Tänä päivänä amerikanbulldoggi on eriytynyt jo varsin kauas kantaroduistaan ja sitä voidaan kiistatta pitää omana rotunaan – erittäin hienona ja monipuolisena sellaisena.